sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Muistojen laatikko

#Ekkukertoo

"Täällä on joku rippikuva!" Chai hihkaisi ja nosti vanhan valokuvan laatikosta.  Ukki oli nostanut laatikon esille kätköstään ja kävimme nyt yhdessä muistoja läpi.
"Se on Ekku sun äiti. Viistoista kesäsenä nuorena tyttönä" Ukki sanoi vilkaistuaan Chain näyttämää kuvaa. Ojensin käteni poikaa kohti, joka laski siihen äitini kuvan. En ollut ikinä nähnyt äitiä niin nuorena. Kuvan tytöllä oli hiukset letitetty kiertämään päätä ja tyttö seisoi suoraan kameraan.
"Äiti näyttää onnelliselta." Hymy tarttui minuunkin, kun katselin äidin nauravan. "Toi mekko on kans hieno."
"Täällä on kans pyyhe! Kato tätä Ekku, tän sun isäs ja äitis osti mulle joskus joululahjaks." Ukki käänsi katseensa heti Chaihin. "Tai siis, joulupukki toi sen. Tontut teki?" Hän kysyi minulta. Lämmin tunne valtasi mahani kun vastasin Chain olevan jo iso poika.
"Noni hyvä, sit ei tapahtunu peruuttamatonta. Mut kato ny" ukki sanoi ja ojensi valkoista myttyä minulle. Valkoisen seurana oli punaiset reunat ja kuva keskellä haukottelevasta naisesta. Kun levitin pyyhkeen ja luin sen tekstin, nauruni repesi.
"Tää on loistava! Pakko laittaa kuva Nellylle. Kato ny Chai!" hihkuin naurun välistä. Laskin pyyhkeen maahan maton päälle ja nappasin salamalla kuvan.


"Kato mitä löyty Ukin varastoista!" Ekku Nellylle 1.9.2019

"Mikä tää on?" Chai kysyi ja nosti laatikosta vanhan leluauton.
"Se on minun ensimmäinen autoni. Isä osti sen kun olin viisi. Sillä on kuule leikitty ja sitä on rakastettu..." Ukki selitti. Minä uppouduin takaisin äitini valokuvaan. Valkoinen mekko päällään äiti oli todella kaunis. Hänellä oli samanlaiset silmät kuin minulla, mutta hiukset olivat ohuemmat. Minusta oli outoa ajatella, että äiti oli ollut olemassa. Minä en ollut nähnyt häntä ikinä, mutta Ukki tiesi tasan tarkkaan äidin. Hän muisti äidin laulun, äänen ja askelten kopinan. Hän muisti jopa äidin lempivirren. Minä en tiennyt hänestä mitään, mitä Ukki tai isä ei ollut kertonut. Mummin minä muistan, mutta äitiä en. Omalla tavallaan se tuntuu surulliselta, mutta toisaalta se on vähän 'mjeh'-asia. Sellainen, jolle kohautetaan olkapäitä, kuten esimerkiksi jos maito on loppu tai Nasu sai vahingossa tupla-aamupalan. 'Mjeh', ei sillä niin väliä -tyyppinen asia. Mutta Ukille se on täysin eri juttu. Sujautin valokuvan taskuuni ja palasin takaisin miehien pariin.

"Onko toi Mummin reseptikirja! Mäkin haluun nähdä" sanoin ja osoitin Ukin kädessä olevaa pientä, punaista ja kovakantista kirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti